Me viisikymppiset olemme joutuneet työssä käyttämään tietotekniikkaa. Tietokone ainakin pöytäkoneena on meille tuttu. Mutta miten on muiden laitteiden kanssa? Käytämmekö tablettia ja älypuhelinta?

Tekninen kehitys on nopeaa. Arkipäivän tekniikka on todennäköisesti hyvin erilaista, kun jäämme eläkkeelle kymmenen vuoden päästä. Minulla oli sama auto 12 vuotta. Sitten ostin uuden auton ja ajoin sitä ensimmäisen viikon ajan käyttöoppaan kanssa. Autosta oli tullut tietokone ja siinä oli monia toimintoja, joista en olisi osannut uneksiakaan ajaessani edellisellä autollani. Hätäännyin liikennevaloissa, kun auto sammui. Start and stop -toiminto osoittautui kuitenkin nerokkaaksi. Haroin jatkuvasti mekaanista käsijarrua enkä meinannut hevillä luottaa sähköiseen käsijarruun. Puheluiden kuuluminen auton kaiuttimista sai minut hihkumaan riemusta. Ja että auto osaa ilmoittaa, milloin olen sen mielestä väsynyt ja tauon tarpeessa! Tai että auto ilmoittaa, milloin sen olisi aika käväistä huollossa! Kun ihastelin uuden auton ominaisuuksia käyttöopas kädessäni, niin tajusin, että autojen tekniikassa on pysyttävä mukana. Jos en näin tee, niin eräänä päivänä voin huomata, etten enää opi ajamaan uutta autoa.

Kaikki ikäiseni ihmiset käyttävät tietokonetta, mutta kaikki eivät suinkaan ole sosiaalisessa mediassa. Yhteydenpito ystäviin tarkoittaa vanhemmileni (yli 80 v.) konkreettista kyläilyä. Sovitaan kyläilyaika, laitetaan kylävaatteet päälle, ostetaan tuliaiskukat, tilataan kyyti kyläpaikkaan, soitetaan ovikelloa, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia. Nyt kun heidän fyysinen ja henkinen kuntonsa on heikentynyt, niin eivät voi tehdä mitään muuta kuin juoda kahvia ja vaihtaa kuulumisia, mutta eipä ole keinoa siihen, koska he eivät ole sosiaalisessa mediassa. He valittavat usein sitä, että kukaan ei käy heillä kylässä. Ei tietenkään, koska heidän ystävänsä ovat samassa tilanteessa. Usein viikonloppuna aamuisin selailen Facebookia, kommentoin ystävieni päivityksiä, laitan omia tuntojani ja ajatuksiani esille, lähetän viestejä ja saan vastauksia. Minulle muodostuu helposti käsitys parinkymmenen ystävän tämänhetkisestä elämäntilanteesta aamukahvin aikana. Tsemppaamme toisiamme, jaamme mukavia muistoja, vinkkaamme hyviä lukuvinkkejä, päivittelemme yhdessä päivän uutisia. Minulla on Facebookisssa kavereina vain sellaisia henkilöitä, joita tapaan muutenkin. Keskustelumme on siis aitoa. Joidenkin kanssa tapaamme päivittäin töissä, joidenkin kanssa kerran vuodessa, joidenkin kanssa muutaman kertaa vuodessa. Olen melko varma, että minua ei tule jäytämään vanhana samanlainen yksinäisyys kuin sellaista ihmistä, joka ei ole mitenkään mukana sosiaalisessa mediassa. Tietotekniikan viihde- ja hyötykäyttö olisi hyvä ottaa tavaksi jo nyt työikäisenä, jotta se olisi hallussa myös eläkkeellä.

Median monipuolinen seuraaminen pitää kiinni ajassa. Sitä ei ole syytä rajoittaa eläkkeelläkään. Kirjojen lukeminen tuulettaa ajatuksia. Kirjastoissa on ilmaisia lukupiirejä, joihin voisi liittyä jo nyt työssä ollessaan. Olisi helppo sitten jatkaa tavoitteellista lukemista eläkkeellä. Kulttuurin harrastamisen on todettu olevan mitä parhainta lääkettä ikääntymistä vastaan. Teatteri, elokuvat, konsertit rutiiniksi vain jo työaikana. Ilmaisia luentotilaisuuksia järjestetään paljon. Uusia ajatuksia kannattaa kerätä päähänsä pureskeltavaksi. Keskustele ajan kysymyksistä, kuuntele muiden ajatuksia, älä tuomitse ja tiedä kaikesta kaikkea, sillä jos niin teet, olet jo luutunut ja vanha. Hankkiudu tilanteisiin, missä sinulla on mahdollisuus keskustella nuorten kanssa. Aseta itsesi alttiiksi uudelle ja oudolle. Riko ajattelusi rutiineja.

Yksi keino keskustella nykyaikana on myös blogin kirjoittaminen. Saatat päästä mielenkiintoiseen keskusteluun tuntemattomien kanssa. Twiittaa valtakunnan julkkisten ja poliitikkojen kanssa. Keskustelu tapahtuu nykyisin sosiaalisessa mediassa eikä niinkään yksityiskodeissa kahvipöydän ääressä. Ota mediat haltuusi!